Kuormanvedon Historiaa
Alaskanmalamuutti on lähtöisin Alaskasta, jossa Mahlemiut-eskimot käyttivät koiraa kuormanvetäjinä mm. hylkeenpyyntimatkoillaan. 1800-luvun matkakertomuksissa kerrotaan malamuutti-koirista, jotka olivat erinomaisen vahvoja kuormanvetokoiria. Alaskan suuren kultaryntäykseksen aikana malamuutteja käytettiin vetojuhtina, samoin kuin monia muita vahvoja ja suuria koiria. Kultakuumeen aikoihin malamuuteilla alettiin myös kilpailemaan kuormanvedossa ja valjakkokilpailuissa, joka vain vahvisti koirien mainetta erinomaisina kuormanvetäjinä.
1900-luvun alussa malamuutteja käytettiin apuna tehtävissä mihin rotu oli alun perin kehittynytkin: vetoapuna vaikeissa olosuhteissa, kuten naparetkillä. Malamuuteilla oli tärkeä osa myös ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, missä koirat kuljettivat aseita ja ammuksia hankalissa olosuhteissa.
Kuormanvetokokeet
Alaskanmalamuuttiyhdistys on perustettu vuonna 1984 ja 80-luvun loppupuolella aktiiviset jäsenet kehittivät rodulle omat, Alaskan malamute Club Of America-yhdistyksen (AMCA) Working Weight Pull Dog-sääntöjen pohjalta mukaellut Alaskanmalamuuttien Kuormanvetokoesäännöt. Ensimmäiset Working Weight Pull Dog (WWPD)-tittelit on amerikassa jaettu koirille, jotka ovat syntyneet 1970-luvun alkupuolella. SKL on hyväksynyt tämän koemuodon alaskanmalamuuteille vuonna 1990 ja ensimmäinen virallinen koe on pidetty vuonna 1995. Uudet koesäännöt astuvat voimaan 2019. Suurin muutos niissä on kolmiportainen arvostelu entisen yhden hyväksytyn tuloksen sijaan. Uusien sääntöjen myötä astuu voimaan myös uusi kuormanvetovalioarvosääntö (FI KVVA)
Kokeessa koiran tulee vetää takakäskystä tarkoitukseen soveltuvaa rekeä 10m matkan tasaisella pohjalla 3 minuutin kuluessa.
Yksittäisen koiran tulos kokeessa on riippuvainen koiran omasta painosta, koepaikan olosuhteista ja reen liikkumiseen vaikuttavasta kitkakertoimesta. Yksittäisissä kokeissa reki ja olosuhteet ovat kaikille samanlaiset mutta eri koepäivinä tuloksia ei voi vaihtelevien olosuhteiden vuoksi verrata keskenään. Hyvissä olosuhteissa hyväksytyn tulokset saaminen ei ole treenatulle ja koulutetulle koiralle vaikeaa, mutta lämpötilan ollessa lähellä nollaa tai kovassa 20 asteen pakkasessa oikean vetotekniikan merkitys korostuu kitkakertoimen muuttuessa oleellisesti.
Kuormanvetokokeessa koiralta vaaditaan itsevarmuutta ja painokertoimen noustessa myös luottamusta ohjaajaan, joten kokemuksen ja harjaantumisen myötä koetulokset yleensä paranevat. Kokeessa koira vetää yksin, joten valjakossa hyvin työskentelevä rekikoira ei automaattisesti ole hyvä kuormanvetokoira.
Lisätietoa kuormanvetokokeisiin ilmoittautumisesta koe- ja kilpailutoimikunnan sivuilta.
Kuormanvetokisat
Epävirallisia kuormanvetokisoja on pidetty yhdistyksen tapahtumissa jo 1980-luvulta lähtien. Kokeen ja kilpailun suurin ero on se, että kun kokeessa saa käyttää vain takakäskyä, kisassa etukäsky, siis koiran ”houkuttelu” koiran edessä maalilinjan takana on sallittua. Kuitenkin kisoissakin tällainen ”houkuttelu” tapahtuu siis vain ääni- tai käsimerkein, kaikenlainen apuvälineiden käyttö houkuttelussa on kielletty. Kilpailun voittaja koiran painoon suhteutetun suurimman kertoimen vetäjä.
Yhdistyksen perinteisimmät kuormanvetokisat ovat talvipäivillä järjestettävät kuormanvetokisat. Näissä kisoissa on jo vuodesta 1993 asti ollut jaossa kiertopalkinto, jonka kisan voittaja saa vuodeksi haltuunsa. Voittaessaan koira saa kiinnityksen palkintoon ja kolmesta kiinnityksestä kiertopalkinnon itselleen. Kiertopalkinnon mukana kulkee myös kansio, johon tallennetaan vuosittaiset tulokset ja esittelyt voittajakoirista.
Talvipäivien kuormanvetokisojen lisäksi on rekikoirakilpailujen yhteydessä järjestetty kuormanvetokisoja sekä alaskanmalamuutti- että muiden yhdistysten voimin, näihin kilpailuihin ovat myös muut rodut olleet tervetulleita.
Talvipäivien kuormanvetokisan voittajat löytyvät ALMAn Vuoden Parhaat sivuilta.
| Aikajana malamuuttien käytöstä kuormanvetämiseen:
Koiran alkuperäinen käyttötarkoitus – Alaskanmalamuutti mahlemut heimossa raskaiden kuormien vetäjä ankarissa olosuhteissa 1896 Alaskan suuri kultaryntäys – koirat ihmisen apuna malmin kuljetuksessa. Ensimmäisiä kuormankilpailuja vedonlyönti-tarkoituksessa. 1900-luvun alkupuolella kuormanvetourheilu sai virallisesti alkunsa virallisten valjakkokisojen yhteydessä: Kuormanvetokisa valjakkokisan jälkeen (nopein ja voimakkain koira). Grönlannissa ja Newfoundlandin rannikkoalueella koiria käytettiin apuna ajopuiden keräämisessä. Maailmansotien aikana koiria käytettiin aseiden kuljettamisessa hankalissa olosuhteissa. Naparetkillä koirat näyttelivät tärkeää osaa (Byrd) vetäen raskaita varusterekiä ääriolosuhteissa. 1970-luvun alkupuolella amerikassa syntyneille koirille jaettu ensimmäiset Working Weight Pull Dog (WWPD)-tittelit. 1978 ensimmäinen erillinen kuormanvetotapahtuma rodun alkuperämaassa ISDRA (International Sled Dog Racing Association) teki ensimmäisen esityksen säännöistä, joita ensimmäisen kerran jouduttiin tarkistamaan jo seuraavana vuonna. 1982 ISDRA jakoi ensimmäistä kertaa sertifikaatit kuormanvetokisojen luokkiensa huippukoirille. Samana vuonna kuormanvetotapahtumat tekivät läpimurron Pohjois-Amerikassa, jolloin esiteltiin myös erillinen kuormanveto-ohjelma joka mahdollisti kansallisen kilpailun. 1984 lajille omistautuneet perustivat IWPA:n (International Weight Pull Association). Amerikassa monia kisoja näyttelyiden yhteydessä, osa vain malamuuteille. 1984 AMCA (Alaskan Malamute Club of America) loi omat sääntönsä kuormanvetotapahtumille. 1984 ALMA (Alaskanmalamuuttiyhdistys) perustettiin. 1980-luvulla ALMAn tapahtumissa pidetty epävirallisia kuormanvetokisoja. 1980-luvun loppupuolella aktiiviset jäsenet kehittivät rodulle omat, Alaskan malamute Club Of America-yhdistyksen (AMCA) Working Weight Pull Dog-sääntöjen pohjalta mukaellut Alaskanmalamuuttien kuormanvetokoe-säännöt. 1990 SKL hyväksyi kuormanvetokokeen Alaskanmalamuuteille. 1995 Ensimmäinen virallinen koe pidettiin. |
